maanantai 6. kesäkuuta 2016

Toukokuu

Kuten viime kuukaudet, toukokuukin vilahti ohi miltei huomaamatta. Ihanaa on se, että nyt on jo kesä ja että toukokuussakin oli jo mahtavan lämmintä. Talven tuulen ja tuiskun jälkeen lämpö tuntuukin erityisen ihanalta.

Kesän ekat jätskit syötiin Hietsussa. Vinkkinä muuten, että Hietsussa on aina Helsingin jäätelötehtaan kiskalla huomattavasti lyhyemmät jonot kuin Kaivarissa.


Toukokuun jännittävin hotellituttavus oli Münchenin lentokentän Moxy. Huoneet oli pienet ja siistit ja aula täynnä jännittäviä tavaroita. Mahtava paikka. Suosittelisin, mutta kuka normaalisti haluaa asua Münchenin lentokentän välittömässä läheisyydessä? Mä asuin, mutta ainoastaan siitä syystä, et olin työmatkalla, mulla oli kentällä kokous ja menin paikalle edellisenä iltana aamulennon välttääkseni. Mut sikäli jos joku jostain syystä etsii tuolta hotellia niin suosittelen kyllä. Jännittävä ja persoonallinen paikka.


Viime kuussa kerroin äkillisestä Konmari-puuskastani, joka meni suunnilleen silleen, että aikani pyörittelin päätäni koko hössötykselle, sitten hetken huumassa ostin kirjan, toisessa huumassa vähän selailin sitä ja sit jo etsinkin youtubesta viikkausohjeita. Seuraava askel oli hyökätä Ikeaan, ostaa kaapinhyllyn levyisiä laatikoita, viikata osa vaatteista Konmarin systeemeillä ja ihastella lopputulosta. Kuten kuvasta näkyy, kohtuullisen siistinä laatikot on pysyneet kohta kuukauden, ja tykkään kyllä siitä, että yhdellä silmäyksellä näkee helposti kaiken ja alimmat ei jää painuksiin kasan alle, mutta vähän alan kyllä olla kyllästynyt jo tohon taitteluun. Pyykkien viikkaamiseen menee nimittäin oikeesti paljon enemmän aikaa. Ärsyttävää on myös se, että vaatteet on nyt viikattu kahdella eri tavalla ja se, että mitkään lajit ei menneet tasan eli perinteisellä tyylillä viikatuissa kasoissa on sekaisin eri tyyppisiä vaatteita. Sotkee elämääni.

Niin, ja se kirja on vieläkin lukematta.


Toukokuun ihastuttavimmat maisemat oli Tuomarinkylän kartanon pihapiirissä. Yhtenä iltana käväisin nimittäin kartanon pihapiirissä sijaitsevassa by Pias -myymälässä ja samalla ihailin maisemia. Kartanon hevostalleista tosin muistot ei oo niin kovin hyviä: alle kouluikäisenä mun kummitäti vei mut tallien ulkopuolelle hevosia katsomaan ja sain ihan järisyttävän allergikohtauksen. Silmät muurautui umpeen, kädet oli näppylöitä täynnä ja kummitäti säikähti varmaan enemmän kuin mä. Sen jälkeen en kyl ole hevosia lähietäisyydeltä ihaillutkaan.


Näin siis toukokuussa. Ja nyt kesäkuussa loma on ihan kulman takana. Vaikka meidän suunnitelmat onkin vielä aika auki, jotain sentään jo lyöty lukkoon. Siitä pian lisää. Ihanaa viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti