Mä en ole luonnostani mitenkään super-energinen ihminen todellakaan, vaan tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa. Tällä tarkoitan sitä, että viihdyn kotona äärimmäisen hyvin, enkä ole vuosikausiin täyttänyt kalenteriani millään ylimääräisellä. Erityisesti arki-iltaisin oon mielelläni kotona, vaikka tiedostankin, että mun oikeesti pitäisi ainakin liikkua enemmän. Ja kausittain liikunkin, mutta koulun liikuntatuntien traumatisoimana urheilu ei pääsääntöisesti oo mulle mitenkään luontaisaa.
Oikeastaan koko syksy meni liikunnan saralla vähän heikosti ja uuden vuoden aikaan päätin ryhdistäytyä. Mut sit tuli se karmiva kuume ja nuha (josta en kyl oo täysin toipunut vieläkään), työmatkat ja muut, joten nyt helmikuun puolessa välissä oon edelleen ihan lähtöpisteessä. Paitsi et en oo enää. Tänään nimittäin raahauduin salille heti duunin jälkeen ja ajattelin aloittaa ihan rauhallisesti. Juoksin ja osittain intervallityyliin kävelin juoksumatolla puoli tuntia, mikä oli ihan sopiva, kevyt aloitus ja nyt oon tän onnistumisen ansiosta leijunut himassa miehelle koko illan. Olen uusi ihminen!
Vanhasta kokemuksesta tiedän, et ekat viikot vähintään on yhtä tuskaa, mut kunhan saan jonkinlaisen rytmin päälle, tilanne helpottuu. Ja ajattelin tosiaan ottaa ihan rauhallisesti, latasin puhelimeen sellaisen aloittelijan juoksuohjelman, jossa on just noita puolen tunnin treenejä niin, että aluksi juostaan ja kävellään enemmän tai vähemmän vuorotellen ja pikkuhiljaa kävelyä vähennetään. Lisäksi ajattelin tehdä paluun joogasalille, josta oon kans ollut pois ihan liian pitkään, tai oikeastaan satunnaisia kertoa lukuunottamatta siitä asti, kun mun lempiope lopetti opettamisen ja mun innostus hävisi taivaan tuuliin.
Kaikenlaisia suunnitelmia siis näin maanantain iloksi. Ihanaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti