Meiltä paloi olohuoneesta lamppu. Kattolamppu siis ja sellainen plafondi, jossa lamput on lasisen hommelin takana. Mitä sitä sen enempää miettimään, kaivoin kaapista uudet lamput ajattelin vaihtaa ne samantien.
Tämä tapahtui siis jo muutama päivä sitten. Nimittäin kun olin ensin siirtänyt alla olevat huonekalut sivuun, roudannut paikalle tarpeeksi korkean tuolin ja kiivennyt yläilmoihin irrottamaan sitä lasijuttua, iski tenkkapoo. Se nuppi nimittäin oli jumissa. Sellainen pieni, sileäpintainen pallukka, joka pitää kääntää auki.
Mies naureskeli sohvalta vähän siihen malliin, että hän tulee näyttämään, että miten se avataan, mutta eipä onnistunut mieheltäkään. Ja kolme päivää olen nyt ärsyyntyneenä ihmetellyt, että mitä tällekin asialle pitäisi tehdä. Ostaa uusia jalkalamppuja pimenevien iltojen varalle vai hajottaa lasikupu. Ja miten sekin onnistuisi turvallisesti, kun lamppu on aika iso ja lasi paksua, joten hajotessaan se tekisi rumaa jälkeä lattiaan.
Tänään makoilin sohvalla kattoa tuijotellen ja ärsyynnyin taas. Miten voi olla mahdollista, että yhden lampun vaihto on näin vaikeeta? Siinä samassa välähti: kyse on vain apuvälineiden puutteesta. Mulla on nimittäin sellainen yleistyökalu (onkohan se Letherman nimeltään), jossa on myös pihdit. Kaivoin ne samantien esille ja eikun taas keikkumaan korkeuksiin. Ja heti onnistui! Tosin nuppi kärsi pieniä vaurioita pihtien kuvioinnista, mutta niin pieniä, että ei niitä edes huomaa. Ja sitäpaitsi reissussa rähjääntyy ja isomman tavoitteen takia joskus pienet menetykset on hyväksyttäviä.
Tällaista siis tällä. Lamppujen on turha isotella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti